Jennin uusi elämä.

Nukkuminen on painonhallinnassa tärkeää ja 8-9 tunnin yöunet onkin hyvästä. Nyt kun sain sen CPAP-laitteen on yöunet olleet riittävän levollisia ja katkeamattomia. Huomaa hyvin, että päivällä virtaa riittää eikä päiväunia tarvitse nukkua. Tänään käytiin ystävän kanssa kuntosalilla ekaa kertaa sairasteluni alettua ja jännitti kyllä vähäsen tuleeko siitä mitään. Kevyesti kuntopyöräilen aloiteltiin ja kun huomasin, että ei heti yskittänyt uskalsin siirtyä kahvakuulailemaan. Koko treenin tein kuitenkin hieman sillä tavalla, pienemmällä vaihteella, varmistelin ettei tule mitään. Olo oli kyllä mitä mainioin kun sai tehdä jotain ja sai käyttää lihaksia ja tunsi kipua. Ja lopuksi infrapunasaunaan juoruamaan, ihan loistava olo. Ja nyt tässä sängyllä levätessä ei vieläkään väsytä niin, että pitäisi silmät sulkea. Vanhassa elämässä uni olisi jo vienyt voiton. Tänään muutenkin päivä on mennyt nappiin, ruokailut on sujuneet ja olo on hyvä. Eilen oli kaveriporukan lautapeli-ilta, jossa sorruin s

Sunnuntaina pääsin kotiin! Sitten meni heti dieetti pieleen, prinsessakakkua ja Aino suklaajäätelöä. Miten se on mahdollista että kotiin tullessa tekee heti mieli kaikkea hyvää ja yhtään ei pysty kontrolloimaan? Maanantaina sitten koitti ensimmäinen punnitus ja tulos oli odotetunlainen, - 800g,  ei onneksi ollut tullut lisää. Ruokavaliota aion noudattaa nyt kunnolla enkä lipsu siitä. Tosin, tässä tehdään koko elämän muutosta, joten 1kg viikossa on hyvä vauhti. Olen huomannut sen jo muutamassa päivässä, kun olen kotona ollut, että aineenvaihdunta on täysin eri tavalla lähteny toimimaan. Juon enemmän vettä ja liikun eri tavalla, joten vessassa saa juosta hyvin useasti ainakin näin alkuun. Uskon, että se kyllä rauhoittuu kun tilanne tasaantuu. Liikuntaa, en ole vielä uskaltanut sairaalareissun jälkeen paljoakaan harrastaa. Koiran kanssa pieniä lenkkejä, torstaina menen haistelemaan kuntosalin tunnelmaa ja katsomaan pystyykö mitään tekemään. Jollei pysty, niin infrapunasaunaan aina v

Mä nyt kuitenkin päätin viel kirjoitella täältä sairaalan pedistä käsin kun en tie kauanko tää reissu oikein kestää. Salosta siirsivät mut TYKSiin keuhko-osastolle ja täällä on majapaikka nyt. Viime yönä kokeiltiin CPAP-laitetta, jonka saan nyt sitten kotiin uniapnean hoitoa varten. Vielä kun saisi keuhkot auki ja hengityksen kulkee kunnolla niin pääsis kotiin. Vielä menee sellasia lääkkeitä ettei voi ottaa kotona. CPAP-laite Täälläkin oon miettiny tätä laihdutusprojektia, siellä ne siviilissä kanssakilpailijat toteuttaa ruokavaliota ja liikkuu. Mä olen tehnyt sen mitä pystyn, juonu vettä, jättänyt kaikki jälkkärit väliin, syöny sen osan mitä oon kattonu viisaaks. Ehkä tällä nyt pystyy muutaman 100g saamaan pois. En oo sillai ottanu stressii tästä painosta, mut olen kuitenkin halunnu olla osallisena hommassa. Ja okei kilpailuhenkisenä, olen stressannu 😊 En halua antaa liikaa etumatkaa. Mut kun palaan siviiliin, aion antaa itsestäni 110%. Ja jottei todellisuus unohtuis, postat

Mistä sitä nyt edes alottaisi. Maanantain punnitus meni niinkuin pitikin ja vyötärö ja lantio sekä reisi ja haba mitattiin. Ruokaohjeetkin saatiin ja niitä tiistaina alettiin noudattaa. Puuro, ananaksen ja raejuuston kanssa ei maistunut miltään, koska en maistanut mitään nuhani takia. Jostain syystä lounaalla sitten maistoin jo pahan pavun, jota olin sekoittanut makarooniin ja jauhelihaan. En pystynyt syömään kuin puolet annoksesta. Välipala yllätti positiivisesti! Mehukeittoa ja rahkaa ja kun makuaisti hiukan pielessä niin kuvittelin syöväni kermavaahtoa ja mehukeittoa. Mut sit iltaa kohden olo alko pahentua ja hengityskäydä raskaaksi. Lähin paikkurilla päivystykseen ja siellä happisaturaatio oli 90 luokkaa, kun maksimi on 100. Sain sitten vähän hengitettävää lääkettä ja halusivat ottaa osastolle. Eilen tiistaina puoli 12 aikaa yöllä tulin sisätautivalvontaan ja täällä edelleen oon vielä ainakin ensi yön. Saturaatio juuri tällä hetkellä makuuasennossa, pää on tosin koholl

Oltiin aikoja sitten jo sovittu siskon miehen kanssa, että vaeltamaan lähdetään viikonloppuna. Koin, että olen suhteellisen terve ja lähdimme. Menimme Ulvilaan Joutsijärvelle ja ensin kävelimme 4km Sisälmystenlahden autiotuvalle,  jossa totesin etten olekaan niin kunnossa kuin luulin. Olo oli kuumeinen, hengenvedot raskaita ja väsytti. Menin aika pian nukkumaan ja seuraavana päivänä päätimme lähteä kotiin. Paluumatka autolle oli pisin koskaan kävelemäni matka, tai siltä se 4km matka ainakin tuntui. Kun pääsimme autolle olin aivan hiestä märkä ja loppu. Reissu ei mennyt ihan niinkuin piti. Sisälmystenlahden autiotupa.  Siitä sitten päivystykseen, jossa todettiin korvatulehdus ja poskiontelontulehdus. Crp oli 60. Uusi antibioottikuuri ja nyt ei liikuntaa missään muodossa ennen kuin olen oikeasti terve. Mutta nyt itse asiaan. Tänään nähdään laihduttaja porukalla klo 17, punnitaan ja mittaillaan sekä katsotaan yhdessä ruokaohjeet. Illalla mennään sitten kauppaan ja ostetaan a

Eilen lupasin kertoa tämän hetkisestä kunnostani. Se ei ole kehuttava. Peruskunto ei noin muutenkaan ole hyvällä pohjalla ja nyt olen vielä sairastellut. 29.8 todettiin hinkuyskä, jonka jälkimaininkien kanssa edelleen painitaan. Töissä en ole pystynyt käymään ja aina kun luulee, että on parempi niin tulee takapakkia. Näillä pärjää. Liikuntaa en siis pysty lisäämään diettiini heti, en ainakaan suurissa määrin. Meillä on koira, jonka kanssa on pakko ulkoilla, joten luulen että se on liikuntani ensimmäisellä viikolla. Olemme puolisoni kanssa molemmat olleet kipeänä, joten olemme kiitollisia ystävien ja sukulaisten avusta, jota saimme koiran kanssa ja muutenkin. Puolisoni on edelleen aika huonossa kunnossa, joten hän ei pysty ollenkaan osallistumaan liikunnallisesti alussa. Olemme miettineet paljonko annamme etumatkaa "kilpakumppaneille", mutta laihtumisessa onneksi liikunta on 20% vain ja ruoka 80%. Joten panostamme alussa ruokaan ja olemme erittäin tarkkoja sen kanssa.

Eilen oli pakko saada kebab riisillä kun koulusta pääsin ja syödessäni mietin, keinoja miten saan kebabia laihdutuskuurin aikana. Mieli ei siis ole vielä tajunnut, että rankat ajat edessä. Katselin kebab annosta ja mietin mitä kaikkea siinä on terveellistä. Olihan siinä vähäsen salaattia, kurkkua, pippuri ja se liha. Valkoinen riisi ei ole sallittua eikä se kastike plus majoneesi. Miltä maistuu kebab ilman tuplakastiketta? Ei miltään. Nyt alkaa rapistua voittajafiilis ja pakko hakea vertaistukea kavereilta ja itkeä kebabin perään. Heikko kohtani tulee olemaan ruuan vähyys, koska rakastan ruokaa. Annoksella pitää olla kokoa ja näköä. Toinen heikko kohtani on liha. Söisin kunnon läskipihvejä ja erilaisia kasslereita sekä kebabia vaikka kuinka paljon ilman salaattia tai muista lisukkeista puhumattakaan. Miten lisään salaatin ruokaan? Porkkana silloin tällöin ei taida riittää. Ja sitten kun salaatti on lautaselle saatu niin ruokajuomaksi vettä. Miten olisi kokis? Tai joku kiva mehu? Ve

Hei ja tervetuloa elämääni! Uuden elämäni ensimmäinen päiv ä on 17.9.2018. Olen 32- vuotias, jolla on kehittynyt vaikea-asteinen uniapnea sekä taustalla aikaisemmin astma. Perusteellisen tutkimisen johtopäätöksenä syynä voidaan pitää ylipainoa sekä tupakointia.   Lisäksi perussairautenani on idiopaattinen intrakranielli hypertensio, eli hyvänlaatuinen aivopaine. Täysin ei tiedetä miksi minulla se on, mutta keskivartalolihavuutta ja sukupuolta epäiltiin.  Tässä minä viime elokuussa. Olen koko elämäni ollut isompi kokoinen. Teini-iässä ja aikuisiän alkuvaiheilla ylipainoni pysyi vielä kurissa. Nyt havahduin siihen, että painoa on liikaa. Housujen koossa olen siirtynyt 50 -> 54 ja paidoissa joudun käyttämään jo xxxl kokoa. Huolestuttavin tieto tuli laboratoriotutkimuksissa, jossa paasto sokerini oli 6.5. Tavoite on alle 6. Tähän asti olen pysynyt alle 6, mutta nyt se oli pompsahtanut. Kun nyt päästiin lukujen makuun, minun BMI on 52. Pituuteni on 165cm ja painoni 140kg.