Ajatuksiini hiipii tuleva.

Eilen oli pakko saada kebab riisillä kun koulusta pääsin ja syödessäni mietin, keinoja miten saan kebabia laihdutuskuurin aikana. Mieli ei siis ole vielä tajunnut, että rankat ajat edessä. Katselin kebab annosta ja mietin mitä kaikkea siinä on terveellistä. Olihan siinä vähäsen salaattia, kurkkua, pippuri ja se liha. Valkoinen riisi ei ole sallittua eikä se kastike plus majoneesi. Miltä maistuu kebab ilman tuplakastiketta? Ei miltään. Nyt alkaa rapistua voittajafiilis ja pakko hakea vertaistukea kavereilta ja itkeä kebabin perään.

Heikko kohtani tulee olemaan ruuan vähyys, koska rakastan ruokaa. Annoksella pitää olla kokoa ja näköä. Toinen heikko kohtani on liha. Söisin kunnon läskipihvejä ja erilaisia kasslereita sekä kebabia vaikka kuinka paljon ilman salaattia tai muista lisukkeista puhumattakaan. Miten lisään salaatin ruokaan? Porkkana silloin tällöin ei taida riittää. Ja sitten kun salaatti on lautaselle saatu niin ruokajuomaksi vettä. Miten olisi kokis? Tai joku kiva mehu? Vesi on mautonta ja hajutonta.

Makea ei ole koskaan ollut ongelma. Paitsi nyt. Olen viimeisen puoli vuotta syönyt aina jonkun makean jutun ja joka ruuan päälle olisi kiva saada vaikka pala suklaata. En ymmärrä mistä tämä on tullut, koska aikaisemmin suolaiset naposteltavat, sipsit ja pähkinät, on ollut herkkua mutta nyt karkki ja ennen kaikkea suklaa.

Paljon pitää kyllä muuttaa ruokailutottumuksia eikä se helppoa tule olemaan eikä kukaan sellaista väitäkkään. Huomenna kirjoittelenkin siitä, kun olen ollut jo viikkoja sairaana ja laihduttaminen taitaa alkaa ilman liikuntaa, koska kipeänä ei saa urheilla. Mutta palataan siihen huomenna!