Sairaalareissu jatkuu.

Mä nyt kuitenkin päätin viel kirjoitella täältä sairaalan pedistä käsin kun en tie kauanko tää reissu oikein kestää. Salosta siirsivät mut TYKSiin keuhko-osastolle ja täällä on majapaikka nyt. Viime yönä kokeiltiin CPAP-laitetta, jonka saan nyt sitten kotiin uniapnean hoitoa varten. Vielä kun saisi keuhkot auki ja hengityksen kulkee kunnolla niin pääsis kotiin. Vielä menee sellasia lääkkeitä ettei voi ottaa kotona.

CPAP-laite

Täälläkin oon miettiny tätä laihdutusprojektia, siellä ne siviilissä kanssakilpailijat toteuttaa ruokavaliota ja liikkuu. Mä olen tehnyt sen mitä pystyn, juonu vettä, jättänyt kaikki jälkkärit väliin, syöny sen osan mitä oon kattonu viisaaks. Ehkä tällä nyt pystyy muutaman 100g saamaan pois. En oo sillai ottanu stressii tästä painosta, mut olen kuitenkin halunnu olla osallisena hommassa. Ja okei kilpailuhenkisenä, olen stressannu 😊 En halua antaa liikaa etumatkaa. Mut kun palaan siviiliin, aion antaa itsestäni 110%.

Ja jottei todellisuus unohtuis, postataan viel tähän eilisen päivällisen kuva.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arkeen ei olekaan niin helppo palata.

Sunnuntaina pääsin kotiin! Sitten meni heti dieetti pieleen, prinsessakakkua ja Aino suklaajäätelöä. Miten se on mahdollista että kotiin tullessa tekee heti mieli kaikkea hyvää ja yhtään ei pysty kontrolloimaan? Maanantaina sitten koitti ensimmäinen punnitus ja tulos oli odotetunlainen, - 800g,  ei onneksi ollut tullut lisää. Ruokavaliota aion noudattaa nyt kunnolla enkä lipsu siitä. Tosin, tässä tehdään koko elämän muutosta, joten 1kg viikossa on hyvä vauhti. Olen huomannut sen jo muutamassa päivässä, kun olen kotona ollut, että aineenvaihdunta on täysin eri tavalla lähteny toimimaan. Juon enemmän vettä ja liikun eri tavalla, joten vessassa saa juosta hyvin useasti ainakin näin alkuun. Uskon, että se kyllä rauhoittuu kun tilanne tasaantuu. Liikuntaa, en ole vielä uskaltanut sairaalareissun jälkeen paljoakaan harrastaa. Koiran kanssa pieniä lenkkejä, torstaina menen haistelemaan kuntosalin tunnelmaa ja katsomaan pystyykö mitään tekemään. Jollei pysty, niin infrapunasaunaan aina v
Lue lisää

Terveydestä on syytä olla kiitollinen.

Kuva
Eilen lupasin kertoa tämän hetkisestä kunnostani. Se ei ole kehuttava. Peruskunto ei noin muutenkaan ole hyvällä pohjalla ja nyt olen vielä sairastellut. 29.8 todettiin hinkuyskä, jonka jälkimaininkien kanssa edelleen painitaan. Töissä en ole pystynyt käymään ja aina kun luulee, että on parempi niin tulee takapakkia. Näillä pärjää. Liikuntaa en siis pysty lisäämään diettiini heti, en ainakaan suurissa määrin. Meillä on koira, jonka kanssa on pakko ulkoilla, joten luulen että se on liikuntani ensimmäisellä viikolla. Olemme puolisoni kanssa molemmat olleet kipeänä, joten olemme kiitollisia ystävien ja sukulaisten avusta, jota saimme koiran kanssa ja muutenkin. Puolisoni on edelleen aika huonossa kunnossa, joten hän ei pysty ollenkaan osallistumaan liikunnallisesti alussa. Olemme miettineet paljonko annamme etumatkaa "kilpakumppaneille", mutta laihtumisessa onneksi liikunta on 20% vain ja ruoka 80%. Joten panostamme alussa ruokaan ja olemme erittäin tarkkoja sen kanssa.
Lue lisää